itsetunto

Itsetunto on riippuvainen hyväksynnän tarpeesta

Hyväksyntä on perustarve, joka kertoo siitä, miten arvostamme itseämme, minkälainen  itsetunto meillä on. Kun tämä tarve tyydyttyy, se tuottaa itsevarmuuden tunteita ja tyydyttämättä jääminen tuottaa epävarmuuden tunteita.

Tämä on blogisarjan toinen (2/17) kirjoitus, jossa käsittelen ihmisten hyväksynnän tarvetta tieteellisesti tutkitun Reiss Motivaatioprofiilin avulla. Mitä paremmin tunnistat omat motivaatiotekijäsi, sen paremmin osaat johtaa itseäsi ja ymmärrät erilaisuutta. Toisin sanoen osat toimia menestyksellisesti ja tavoitteellisesti erilaisten ihmisten kanssa tilanteessa kuin tilanteessa.

Tunnetko sinä miten itse priorisoit perustarpeitasi?

Meitä kaikkia yhdistää 16 eri motivaatiotekijää eli perustarvetta. Yksilöllisyytemme muodostuu tekijöiden intensiteetistä, eli siitä kuinka paljon mikäkin tekijä meitä motivoi. Yksittäisen motivaatiotekijän mukaan ei kuitenkaan voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä henkilön persoonallisuudesta, vaan siihen tuovat sävynsä kaikki 15 muuta motivaatiotekijää.

Hyväksynnän tarpeemme voi olla korkea, tai matala. Korkea tarve ilmenee halun kuulua joukkoon, onnistua, saada hyvää palautetta ja ennen kaikkea välttää negatiivista palautetta. Matala hyväksymisen tarve tekee ihmistä itsevarmoja, joita epäonnistumiset eivät pelota. Se mitä muut heistä ajattelevat, ei juurikaan vaikuta heidän tekemisiinsä tai tekemättä jättämisiin. Useimmat meistä ovat jotain tältä väliltä.

Empaattiset, täydellisyyden tavoittelijat

Hyväksyntää hakevat ihmiset haluavat onnistua tekemisissään, kuulua joukkoon ja saada positiivista palautetta tekemisitään. Heitä ajaa perfektionismi, täydellisyyden tavoittelu ja epäonnistumisen pelko, tästä syystä he ovat usein huippusuorittajia.

Epäonnistumisen pelko tekee heistä epävarmoja ja he saattavat harjoitella tai panostaa työhönsä moninkertaisesti keskivertoon verrattuna. Epäonnistumisen pelko voi ilmetä myös haasteiden välttelynä ja viivyttelynä tekemisissä. Palautteen aivan asiallisesti annettunakin he saattavat kokea kritiikkinä ja persoonaansa kohdistuvana.

Omien rajojen pitäminen ja Ei:n sanominen moninaisiin pyyntöihin liittyy myös tähän motivaatiotekijään. Emme halua loukata toista tai tuottaa hänelle pettymystä. Oman jaksamisen ja hyvinvoinnin vuoksi asiaa  kannattaa ottaa työn alle ja käsittelyyn.

Tästä johtuen erilaiset testit, kokeet arviointitilanteet ovat heille  epämiellyttävinä ja he pyrkivät niitä välttämään. Pienikin positiivinen palaute ja huomiointi sen sijaan antaa heille virtaa pitkäksi aikaa.

Tunnet varmaankin henkilön, jonka kassa kaikki tuntuvat tulevan hyvin juttuun kaikenlaisissa tilanteissa. He huomioivat aina toiset ja osaavat mukauttaa käytöksensä tilanteen mukaan. He toimivat sillanrakentajina erilaisissa tiimeissä ja ryhmissä varmistaen, että kaikki tulevat huomioiduksi ja saavat suunvuoron.

Muutosten tekemiseen he kaipaavat rohkaista, jotta he uskaltautuvat astumaan uuteen ja epävarmaan askel kerrallaan. He ovat omassa elementissään, kun muut tukevat ja rohkaisevat heitä. Heidän itsetunto vahvistuu ja itsevarmuus kehittyy toisten kehuista.

Vahvan itsetunnon omaavat itsevarmat haasteisiin tarttujat

Henkilöillä, joilla hyväksynnän tarve on matala omaavat vahvan itsetunnon. He ovat itsevarmoja, joita epäonnistumiset eivät pelota. Heidän persoonallisuuspiireisiinsä kuuluvat itseluottamus, halukkuus kokeilla uusia asioita, optimistisuus ja itsevarmuus.

Tällaiset henkilöt suhtautuvat palautteeseen aivan päinvastoin, kuin hyväksyntää hakevat. He haluavat kuulla virheistään ja oppia niistä. Enemmänkin heitä ärsyttää se, ettei asioihin ole puututtu välittömästi niiden ilmaannuttua. Heidän mottonsa on ”rapatessa roiskuu ja tarvittaessa korjataan”. On myös mahdollista, että he pitävät omia toimintatapojaan parhaina, eivätkä tästä syystä näe tarvetta muuttaa käytöstään.

Heille ei ole oleellista se, mitä muut heistä ajattelevat. Vähemmän miellyttävien ja ikävien päätösten tekeminen ja toimeenpano eivät vie heidän yöuniaan. Asiat asioina, ei sen kummempaa. Heitä motivoi uudet haasteet, missä he pystyvät näyttämään osaamistaan ja selviytymistaitojaan.

Vuorovaikutuksen vahvistaminen itsetunnoltaan itsevarman ja hyväksynnän hakijan kesken

Haasteita ja ristiriitoja vuorovaikutukseen tulee, kun toisella on vahva itsetunto ja toinen hakee hyväksyntää. He eivät aina ymmärrä ja arvosta toinen toisiaan ja erilaisia tapojaan toimia. Hyväksyntää hakevat, epävarmat ihmiset pitävät itsevarmoja omahyväisinä, itsekeskeisinä, piittaamattomina toisten tunteista ja ajatuksista.
Vahvan itsetunnon omaavat, itsevarmat ihmiset kokevat vastapuolen epävarmana, heikkona, herkkänä, ailahtelevaisena ja alistuvana. Tilanne vaatii molemmilta joustoa ja oman mukavuusalueensa venyttämistä, jotta yhteistyö sujuu molempia tyydyttävällä tavalla.

Hyväksyntää hakevan kannattaa opetella ottamaan palautetta vastaan mahdollisuutena kehittyä, ei henkilökohtaisena epäonnistumisena. Palautteen tarkoitus on aina auttaa toista kehittymään ja parantamaan suoritustaan. Tämä kannattaa muistaa myös itse, kun on palautetta antamassa. Kritisointi, nalkuttaminen tai toisen loukkaaminen eivät ole palautetta.

Täydellisyyden tavoittelu on perin raskasta, joten armollisuutta itseä kohtaan kannattaa harjoitella. Oman ajankäytön kannalta oleellista on miettiä prioriteettejaan, missä riittäisi keskinkertainen tai hyvä, erinomaisen tilalla.

Itsevarman henkilön on syytä kiinnittää tapaansa esittää asiat huomioiden vastapuolta kohtaan arvostava ja huomaavainen käytös. Sama asia voidaan ilmaista monelle eri tavalla. Viesti menee paremmin perille, kun vastaanottaja pystyy sen hyväksymään ja ymmärtämään. Lopputulokseen pääsee monilla eri tavoilla, oma tapa ei välttämättä aina ole kaikissa tilanteissa se paras mahdollinen.

Jos tunnistat jotain piirteistä molemmista puolista, olet todennäköisesti keskitien kulkija ja toimit tilanteen huomioiden joustavasti. Molemmissa ääripäissä ovat omat vahvat puolet ja kehityskohteet. Käyttäytymisemme eli sen, miten tarpeitamme tyydytämme, valitsemme aina itse, se ei ole mikään automaatio. Eikä se ole mikään tekosyy toisten epäasialliselle kohtelulle.

Seuraavassa blogissa vuorossa on uteliaisuus eli tapamme hankkia tietoa. Motivaatiotekijät eivät kerro kyvyistämme tai taidoistamme. Uteliaisuus ei kuvaa älykkyyttämme, vaan tapaanne oppia teoreettisesti tai käytännönläheisesti.

Oivaltaen on kumppanisi, kun haluat kehittää omaa tai henkilöstösi motivoitumista, vuorovaikutustaitoja, esimiestyötä, johtamista tai työyhteisöjen toimintaa. Lue lisää, miten me voimme auttaa sinua kehittämään itsesi johtamista ja henkilöstösi johtamista Reiss Motivaatioprofiilia hyödyntäen.

työelämän muutokset

K 50 kesäfestarit, PSYCH-K

PSYCH-K Espoo ja K 50 kesäfestarit

Psych-k tasapainotuksia tarjolla Espoossa ja Helsingissä. Tule festareilla tutustumaan toimintaamme

Psych-k mukana festareilla. Huikeat K  50 kesäfestarit alkukesästä viidellä paikkakunnalla.  Meihin PSYCH-K fasilisaattoreihin pääset tutustumaan kolmella paikkakunnalla; Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Teemme ilmaisia PSYCH-K® -tasapainotuksia kaikille, jotka haluavat nopealla ja helpolla tavalla vaikuttaa omaan oloonsa ja elämäänsä.

Tampereella 25.5.2016

Turussa 1.6.2016

Helsingissä 8.6.2016

Mitä ovat uskomukset?

Ne ovat aikaisempiin kokemuksiimme pohjautuvia johtopäätöksiä asioista, joita on meille totuuksina kerrottu, osan niistä tunnistamme ja osa on alitajuntaisia eli emme tunnista niitä. Siitä huolimatta ne vaikuttavat elämässämme koko ajan estäen meitä tekemästä tai saavuttamasta haluamianne asioita. Ne ovat kuin käsijarru, joka estää etenemisemme.  Uskomukset asettavat rajat, sille mitä voimme saavuttaa, mikä on meille mahdollista. Ei hätää näitä voidaan muuttaa ja vieläpä helposti.

Voimme uskomuksillamme vetää puoleemme ihmisiä, jotka kohtelevat meitä huonosti, kun tunnemme, ettemme ole paremman arvoisia. Oletko halunnut opetella jonkin uuden taidon, mutta asia on jäänyt tekemättä – en osaa piirtää, minulla ei ole laulunääntä, ei ole kielipäätä. Kaikki nämä ovat uskomuksia ja niiden tilalle voidaan luoda uusia tavoitettamme tukevia vaihtoehtoja.

PSYCH-K® onko se turvallista?

PSYCH-k hankala sana lausuttavaksi, mutta turvallinen ja nopea tapa käsitellä asioita, joihin haluaa muutosta. Kehomme muistaa koko historiamme ja kinesiologiaan pohjatuvan lihastestauksen avulla voimme testata mikä on alitajunnalle totta ja mikä ei. Muutamalla yksinkertaisella aivojumppaan pohjautuvalla liikesarjalla saamme molemmat aivopuoliskot aktivoitua ottamaan uuden uskomuksen vastaan. Tällöin saamme poistettua vastustusta tavoitettamme kohtaan ja sen saavuttaminen on helpompaa.

Listasimme tähän muutamia yleisiä uskomuslauseita, joita on mahdollisuus tasapainottaa tällaisessa yleisötilaisuudessa. Henkiökohtaisemmat tavaoitteet vaativat paneutumista asiaan perusteellisemmin.

 

Tästä voit valita tasapainotettavan lauseen

1) Hyväksyn iän tuomat muutokset kehossani

2) Ansaitsen olla terve

3) Minusta tuntuu hyvältä ja oikealta huolehtia itsestäni

4) Annan muiden itse oppia läksynsä ihmissuhteissa

5) Olen intiimin rakkaussuhteen arvoinen

6) On aika päästää irti huolista ja murheista

7) Luotan siihen, että ________ asiat selviävät

8) Minun on helppo löytää seuraa

9) Olen riittävän hyvä tällaisena

10) Minä voin vaikuttaa omaan elämääni

11) Saan kaiken tarvitsemani rahan

12) Voin turvallisesti nauttia rahoistani

13) Maksan mielelläni valitsemistani palveluista

14) On täysin sopivaa käyttää rahaa, ja minä käytän sitä

15) Saan minulle parhaan avun

16) Lentäminen on turvallinen tapa matkustaa

17) Suon itselleni lomamatkan

18) Minulla on suojelusenkeli aina matkassa mukana

19) Luotan Korkeimman voiman ohjaukseen elämässäni

20) Löydän itselleni hyvän elämänkumppanin

21) Kokeilen rohkeasti ____________

ja tietoa K 50 Kesäfestarit löytyy  K 50 festarit

Tule rohkeasti kokeilemaan ja hakemaan hyvää oloa itsellesi täysin ilmaiseksi!

Tervetuloa!

myötätuntoinen, inhimillinen

Myötätunto ja inhimillisyys lisäävät tehokkuutta

Myötätunto ja inhimillisyys lisäävät työyhteisön luovuutta ja tehokkuutta

Myötätunto ja inhimillisyys uusimpien aivotutkimusten mukaan lisäävät työyhteisön luovuutta ja tehokkuutta. Empaattinen ja määrätietoinen johtaminen luo luottamusta ja psykologista turvaa työyhteisön jäsenille, jolloin motivaatio ja työhyvinvointi lisääntyvät. Työntekijät sitoutuvat tiiviimmin organisaatioon ja työhönsä tämän ansiosta. He uskaltavat ottaa riskejä ja kehittää uutta, kun epäonnistumisetkin hyväksytään osaksi prosessia.

Mihin motivaatio ja työinnostus katosivat?

Kulukuurit, yt-neuvottelut ja organisaatiouudistukset ovat vieneet voimia monilla työpaikoilla. Motivaatio on useilla kadoksissa ja henkilöstö kokee olevansa vain ”resurssi”.

Jatkuva kiireessä työskentely ja monien asioiden samanaikainen tekeminen, pitävät elimistömme ja aivomme jatkuvassa stressitilassa. Kesken olevat asiat jäävät pyörimään mieleen työajan jälkeen ja palautuminen päivästä heikkenee ja heikentää myös yöunta. Tehokkuutemme, luovuutemme ja uuden oppiminen laskevat. Monen asian tekeminen päällekkäin aiheuttaa sähläämistä ja laskee työn tuloksia. Monilla lienee asiasta omakohtaisia kokemuksia, jotka tieteellinen tutkimus on myös todeksi osoittanut.

Motivaation ylläpitämiseen tarvitaan oman taloudellisen edun lisäksi tekemisen innostusta ja myötätuntoa. Muutokset työelämässä vaativat yhä enemmän luovuutta, ihmissuhdetaitoja ja kykyä kehittää itseään.

Miten lisätä myötätuntoa ja inhimillisyyttä työssä ja työpaikoilla?

Sanakirjan mukaan myötätunto on tietoisuutta toisen kärsimyksestä ja halua toimia sen helpottamiseksi. Kaikkien elämässä on toisinaan haasteita ja vaikeita aikoja. Mietimme, teimmekö jotain väärin tai huonosti. saatamme myös syyttää itseämme tai toisia tapahtumista. Näissä tilanteissa kuitenkin tarvitsemme ymmärrystä ja luvan olla sellaisia kuin olemme.

Jotta voit kokea myötätuntoa toisia kohtaan, sitä on ensin tunnettava itseä kohtaan. On vaikea ymmärtää pelkoa, epäonnistumista, häpeää tai syyllisyyttä, jos ei hyväksy näitä tunteita itsessään. Täydellisyyteen pyrkiminen on raskasta ja kuluttavaa ja sen saavuttaminen mahdotonta.

Myötätunto on opeteltavissa ja vahvistettavissa oleva taito, kuten muutkin tunnetaidot. Voit opetella kuuntelemaan toisia, pyrkiä ymmärtämään heidän näkökantojaan ja maailmankuvansa, ylipäätään huomioimaan heidän läsnäoloaan.

Itsetuntemuksesta ja itsensä ymmärtämisestä voi siirtyä erilaisuuden ymmärtämiseen ja hyväksymiseen ja tätä kautta hankkia vahvat vuorovaikutustaidot. Samat ominaisuudet ja taidot ovat valtteja työelämän ulkopuolellakin ja vähintään yhtä tärkeitä.

Sisäisen motivaation ja myötätunnon ruokkiminen työpaikoilla on tärkeää, jotta työyhteisö on tuottava, innovatiivinen ja kehittyvä.

oivaltaen

 

häpeä

Häpeä –tunne tunteiden joukossa

Häpeä –tunne tunteiden joukossa

Häpeä ja syyllisyys ovat läheisesti toisiinsa liittyvät tunteet. Syyllisyys liittyy johonkin mitä olemme tehneet, häpeä sen sijaan liittyy meihin itseemme. Tunnemme olevamme riittämättömiä, epäonnistuneita, huonompia kuin muut, epäkelpoja tai vääränlaisia. Häpeä estää meitä heittäytymästä asioihin täysillä  ja supistaa mahdollisuuksiamme käyttää luovuutemme. Häpeämme, kun tunnemme, ettemme täytä itsellemme asettamiamme vaatimuksia tai toisten meille asettamia vaatimuksia.

Se saa alkunsa lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Vanhempien vähättely, nöyryyttäminen, nujertaminen, syyllistäminen, mitätöinti, hylätyksi tulemisen pelko vaikuttavat lapsen minäkuvan muodostumiseen. Tunne siitä, ettemme ole vanhemmille tärkeitä tai emme pysy täyttämään heidän odotuksiaan synnyttää meissä häpeää. Se on yhteisöllinen tunne, perheen, suvun, yhteisön normit vaikuttavat siihen, mikä on hävettävää.

Tunteen se kuuluu elämäämme ja sillä kuten muillakin tunteilla on myönteinen puoli. Häpeä estää meitä vahingoittamasta ja loukkaamasta toisia ja saa meidät miettimään etukäteen tekojemme seurauksia ja ylipäätään ottamaan huomioon ympäristön vaatimukset.

Vaikutus itsetuntoon

Häpeä on itseluottamusta heikentävä tunne, pyrkiessämme salaamaan ja torjumaan sitä monin eri tavoin. Voimme alkaa suorittamaan elämäämme sen sijaan että eläisimme sitä. Kunnianhimomme voi olla rajaton, mitkään saavutukset eivät riitä meille itsellemme ja suorittamisen kehä vain vahvistuu. Luomme ympärillemme kulissit, joita pidämme pystyssä kaikin tavoin. Vitkastelu ja asioiden jättäminen viime tippaan juontuu epäonnistumisen pelosta, eli häpeä on tässäkin takana.

Voimme myös kääntää häpeän ihmisiin ympärillämme ja olla täysin häpeämättömiä. Nöyryytämme, häpäisemme ja aliarvioimme heitä eri tavoin. Tämä ei kuitenkaan poista häpeäämme, vaan vahvistaa sitä ja olemme sen syövereissä entistä syvemmällä. Pitkään jatkuneena häpeän tunteet altistavat masennukseen ja muille kehon ja mielen sairauksille.

Irrottautuminen

Kun tulemme tietoisiksi omasta häpeän tunteestamme, voimme oppia vapautumaan siitä. Jo pelkästään sen ymmärtäminen, että kyseessä on yksi tunne, ei koko minuus on äärimmäisen helpottavaa. Minä tunnen itseni huonoksi, ei tarkoita sitä että olisin huono, vaan inhimillinen ihminen.

Häpeästä vapautuminen alkaa tunnistamalla ja tunnustamalla häpeän tunteita itsessään ja hyväksymällä ne osaksi tunteiden kirjoa itsessään.

Kehittämällä ja vahvistamalla itsetuntemustaan oppii arvostamaan omia hyviä puoliaan ja näkemään itsensä kokonaisuutena ei vain muutaman ominaisuuden kautta.  Puhuminen asiasta luotettavan ystävän tai muun luotettavan henkilön kanssa helpottaa ja auttaa myös häpeän tunnistamisessa ja siitä irrottautumisessa. Jos lähipiirissä ei löydy sopivaa henkilöä, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Turhaa häpeän kuormaa ei kannata mukanaan kantaa.

oivaltaen.fi

syyllisyys

Syyllisyys rajoittaa elämäämme

Syyllisyys liittyy tekoihimme

Tunnemme tervettä syyllisyyttä, kun olemme toimineet toisia tai itseämme kohtaan väärin. Itsensä ja oman hyvinvointinsa vuoksi on tärkeää tunnistaa milloin syyllisyys menee liiallisuuksiin. Jatkuva, liiallisen syyllisyys vie voimavarojamme valtavasti, väsyttää ja uuvuttaa meidät. Kaikki ihmiset eivät tunne syyllisyyttä samalla tavalla ja on myös mahdollista, ettei henkilö tunne syyllisyyttä lainkaan.

Syyllisyyden tunne syntyy, kun on toiminut vastoin itselleen tärkeitä ja arvokkaita asioita. Syyllisyyttä muodostuu myös yleisten normien tai sääntöjen rikkomisesta, sekä moraalisten periaatteiden tai eettisten arvojen vastaisesta toiminnasta. Empaattisuus eli myötätunnon kokeminen toisia kohtaan on yhteydessä syyllisyyden tunteeseen. Empatian avulla pystymme tunnistamaan syyllisyytemme.  Syyllisyyden kokemiseen liittyy aina jokin teko, jonka itse kokee vääräksi. Jonkin työtehtävän laiminlyönti tai tekemättömyys kokonaisuudessaan aiheuttaa myös syyllisyyttä, eli tekemättömyys itsessään on silloin se teko. 

Terve syyllisyys

Syyllisyys saa meidät harkitsemaan sanomisiamme ja tekemisiämme ennakkoon, jolloin meillä on mahdollisuus valita tekemisemme. Syyllisyyden tunne estää meitä toimimasta väärin, itsekkäästi, välinpitämättömästi tai muulla tavoin toisia vahingoittavasti.  Sillä on siis suojeleva vaikutus meihin. Normaalista syyllisyyden tunteesta vapautuu tunnustamalla syyllisyys, sovittamalla tekonsa tai pyytämällä anteeksi.

Syvällä syyllisyyden syövereissä

Kun syyllisyyden tunteet ovat menneet liiallisuuksiin, ne ovat läsnä lähes koko ajan. Tunnemme itsemme riittämättömiksi, olemme ylihuolehtivaisia tai mietimme koko ajan mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä. Syyllisyyden laukaisee väärä teko, liiallisen syyllisyyden tunne tulee huonommuuden ja riittämättömyyden tunteista. Voimme kokea syyllisyyttä sairastumisesta, väkivallan kohteeksi joutumisesta, toisten tunteista tai tekemisistä. Meidän on vaikea pyytää apua muilta, vaan koetamme pärjätä ja selviytyä itseksemme. Emme osaa pitää puoliamme ja saatamme alistua huonoon kohteluun toisten taholta. Tällainen syyllisyys rajoitta elämää ja vie paljon voimavarojamme.

Irrottautuminen liiallisesta syyllisyydestä

Kuten muidenkin tunteiden kohdalla irrottautuminen siitä lähtee alkuun tunteen tunnistamisesta ja sen hyväksymisestä. Myötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan runsain mitoin. On hyvä yrittää pohtia mihin asiaan liiallinen syyllisyyden tunne liittyy, mikä sen aiheuttaa. Onko kyseessä oma toiminta tai tekeminen vai liittyykö se kokonaan toisten tekemisiin. Pala palalta päästää irti ylihuolehtimisesta ja toisten tekojen seurausten kantamisesta ja ottaa vastuu vain omista tekemisistä.

Ulkopuolinen apu tai erilaiset ryhmät voivat olla tarpeen ainakin alkuvaiheessa, jotta pääsee prosessissa alkuun. Ulkopuolisen näkökannat voivat avata tilannetta ja selkiyttää sitä itsellekin, jolloin on helpompi lähteä purkamaan sitä pala palata.

oivaltaen