suru

Suru ja surutyö auttavat meitä irrottautumaan menetyksestä ja tekevät tilaa uudelle

Suru liittyy menetykseen ja luopumiseen jostain mikä on ollut meille merkityksellistä ja tärkeää. Surun syynää voi olla läheisen kuolema, parisuhteen päättyminen, työpaikan menettäminen, eläkkeelle jäänti tai lasten muuttaminen pois kotoa.  Surutyö auttaa irrottautumaan siitä mikä on elämästä lopullisesti poistunut. Se tekee tilaa uudelle ja sopeuttaa käsillä olevaan tilanteeseen. Suru kuuluu luonnollisena osana meidän jokaisen elämään.

Suruprosessiin liittyy monia muitakin tunteita, pelkoa, halua kieltää tapahtunut, ikävää, vihaa, syyllisyyttä, turvattomuutta, häpeää. Myöhemmässä vaiheessa tulee kiitollisuuden ja ilon tunteita, siitä kaikesta hyvästä mitä on ollut. Läheisen kuolema on ehkä suurinta surua tuottava asia. Kuolemaan liittyy aina myös muistutus oman elämän rajallisuudesta ja elämän yllätyksellisyydestä.

Jokainen kokee ja käsittelee surun tavallaan

Surutyössä kohdataan tunteita ja käsitellään niitä itselle sopivalla tahdilla ja nopeudella. Surun kesto on yksilöllinen ja se riippuu monista tekijöistä. Jokainen suree omalla tavallaan, itkemällä, puhumalla tapahtuneesta, toiminnalla tai lamaantumalla. Kirjoittaminen, maalaaminen ja konkreettinen käsillä tekeminen auttaa monia surun käsittelyssä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra, on vain erilaisia tapoja. Surutyö on tärkeä käydä lävitse, torjutut kipeät tunteet sairastuttavat kehon ja masentavat mielen.

Suruprosessin vaiheet

Suruprosessissa voidaan tunnistaa erilaisia vaiheita. Ensin tulee sokkivaihe, tapahtunutta on vaikea uskoa todeksi ja reaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaita. Sokki suojaa ihmisen mieltä ja annostelee asioita käsiteltäväksi sen mukaan kuin niitä pystyy vastaan ottamaan.

Seuraavassa reaktiovaiheessa asia alkaa jäsentyä ja sen pysyy hahmottamaan. Sureva kertaa asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja samalla useimmat keskittyvät käytännön asioiden hoitoon.

Varsinaisessa käsittelyvaiheessa pintaan nousee muitakin tunteita kuten mm. vihaa, katkeruutta, syyllisyyttä ja erilaisia pelkoja. Tämä voi olla hyvinkin ristiriitainen vaihe, riippuen mitä kaikkea asiaan on liittynyt.

Viimeisessä sopeutumisvaiheessa menetys alkaa muuttua muistoiksi ja menneisyydeksi. Elämänilo alkaa palautua ja mielenkiintoa alkaa suuntautua muihin asioihin. Kiitollisuus hyvistä muistoista menetyksestä huolimatta kantaa eteenpäin. Tasapaino asioiden suhteen on löytynyt.

Miten kohtaan surevan henkilön

Ilmaise osanottosi ja myötätuntosi, ole hänelle läsnä kuunnellen ja kunnioittaen toisen surua. Sääliminen tai päivittely ei asiaa vie eteenpäin. Jokaisella on oikeus käsitellä suruaan omalla tavallaan ja aikataulullaan. Kaikki esiin nousevat tunteet ja ajatukset kuuluvat asiaan ja ne voivat olla hyvinkin pelottavia surevalle. Hän tarvitsee ennen kaikkea aikaa ja ymmärrystä ja kannustusta niiden käsittelyyn. Omia tunteitaan voi tuoda esille, mutta huolehdi siitä, ettei sureva joudu lohduttajan paikalle.

Suru vie voimia, konkreettinen apu päivittäisasioiden ja kodinhoidossa on tervetullutta apua hänen ehdoillaan. Surevalle itselleen tavallisten arkiasioiden tekeminen auttaa usein asian käsittelyssä ja hyväksymisessä. Erilaiset vertaistuki- ja sururyhmät ovat monille antoisia ja tärkeitä tukimuotoja. Selvitä mitä on tarjolla ja rohkaise häntä osallistumaan niihin.

oivaltaen

Posted in Hyvinvointi, Tunnetaidot, Tunteet and tagged , , , , , .