suru

Suru ja surutyö auttavat meitä irrottautumaan menetyksestä ja tekevät tilaa uudelle

Suru liittyy menetykseen ja luopumiseen jostain mikä on ollut meille merkityksellistä ja tärkeää. Surun syynää voi olla läheisen kuolema, parisuhteen päättyminen, työpaikan menettäminen, eläkkeelle jäänti tai lasten muuttaminen pois kotoa.  Surutyö auttaa irrottautumaan siitä mikä on elämästä lopullisesti poistunut. Se tekee tilaa uudelle ja sopeuttaa käsillä olevaan tilanteeseen. Suru kuuluu luonnollisena osana meidän jokaisen elämään.

Suruprosessiin liittyy monia muitakin tunteita, pelkoa, halua kieltää tapahtunut, ikävää, vihaa, syyllisyyttä, turvattomuutta, häpeää. Myöhemmässä vaiheessa tulee kiitollisuuden ja ilon tunteita, siitä kaikesta hyvästä mitä on ollut. Läheisen kuolema on ehkä suurinta surua tuottava asia. Kuolemaan liittyy aina myös muistutus oman elämän rajallisuudesta ja elämän yllätyksellisyydestä.

Jokainen kokee ja käsittelee surun tavallaan

Surutyössä kohdataan tunteita ja käsitellään niitä itselle sopivalla tahdilla ja nopeudella. Surun kesto on yksilöllinen ja se riippuu monista tekijöistä. Jokainen suree omalla tavallaan, itkemällä, puhumalla tapahtuneesta, toiminnalla tai lamaantumalla. Kirjoittaminen, maalaaminen ja konkreettinen käsillä tekeminen auttaa monia surun käsittelyssä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra, on vain erilaisia tapoja. Surutyö on tärkeä käydä lävitse, torjutut kipeät tunteet sairastuttavat kehon ja masentavat mielen.

Suruprosessin vaiheet

Suruprosessissa voidaan tunnistaa erilaisia vaiheita. Ensin tulee sokkivaihe, tapahtunutta on vaikea uskoa todeksi ja reaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaita. Sokki suojaa ihmisen mieltä ja annostelee asioita käsiteltäväksi sen mukaan kuin niitä pystyy vastaan ottamaan.

Seuraavassa reaktiovaiheessa asia alkaa jäsentyä ja sen pysyy hahmottamaan. Sureva kertaa asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja samalla useimmat keskittyvät käytännön asioiden hoitoon.

Varsinaisessa käsittelyvaiheessa pintaan nousee muitakin tunteita kuten mm. vihaa, katkeruutta, syyllisyyttä ja erilaisia pelkoja. Tämä voi olla hyvinkin ristiriitainen vaihe, riippuen mitä kaikkea asiaan on liittynyt.

Viimeisessä sopeutumisvaiheessa menetys alkaa muuttua muistoiksi ja menneisyydeksi. Elämänilo alkaa palautua ja mielenkiintoa alkaa suuntautua muihin asioihin. Kiitollisuus hyvistä muistoista menetyksestä huolimatta kantaa eteenpäin. Tasapaino asioiden suhteen on löytynyt.

Miten kohtaan surevan henkilön

Ilmaise osanottosi ja myötätuntosi, ole hänelle läsnä kuunnellen ja kunnioittaen toisen surua. Sääliminen tai päivittely ei asiaa vie eteenpäin. Jokaisella on oikeus käsitellä suruaan omalla tavallaan ja aikataulullaan. Kaikki esiin nousevat tunteet ja ajatukset kuuluvat asiaan ja ne voivat olla hyvinkin pelottavia surevalle. Hän tarvitsee ennen kaikkea aikaa ja ymmärrystä ja kannustusta niiden käsittelyyn. Omia tunteitaan voi tuoda esille, mutta huolehdi siitä, ettei sureva joudu lohduttajan paikalle.

Suru vie voimia, konkreettinen apu päivittäisasioiden ja kodinhoidossa on tervetullutta apua hänen ehdoillaan. Surevalle itselleen tavallisten arkiasioiden tekeminen auttaa usein asian käsittelyssä ja hyväksymisessä. Erilaiset vertaistuki- ja sururyhmät ovat monille antoisia ja tärkeitä tukimuotoja. Selvitä mitä on tarjolla ja rohkaise häntä osallistumaan niihin.

oivaltaen

häpeä

Häpeä –tunne tunteiden joukossa

Häpeä –tunne tunteiden joukossa

Häpeä ja syyllisyys ovat läheisesti toisiinsa liittyvät tunteet. Syyllisyys liittyy johonkin mitä olemme tehneet, häpeä sen sijaan liittyy meihin itseemme. Tunnemme olevamme riittämättömiä, epäonnistuneita, huonompia kuin muut, epäkelpoja tai vääränlaisia. Häpeä estää meitä heittäytymästä asioihin täysillä  ja supistaa mahdollisuuksiamme käyttää luovuutemme. Häpeämme, kun tunnemme, ettemme täytä itsellemme asettamiamme vaatimuksia tai toisten meille asettamia vaatimuksia.

Se saa alkunsa lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Vanhempien vähättely, nöyryyttäminen, nujertaminen, syyllistäminen, mitätöinti, hylätyksi tulemisen pelko vaikuttavat lapsen minäkuvan muodostumiseen. Tunne siitä, ettemme ole vanhemmille tärkeitä tai emme pysy täyttämään heidän odotuksiaan synnyttää meissä häpeää. Se on yhteisöllinen tunne, perheen, suvun, yhteisön normit vaikuttavat siihen, mikä on hävettävää.

Tunteen se kuuluu elämäämme ja sillä kuten muillakin tunteilla on myönteinen puoli. Häpeä estää meitä vahingoittamasta ja loukkaamasta toisia ja saa meidät miettimään etukäteen tekojemme seurauksia ja ylipäätään ottamaan huomioon ympäristön vaatimukset.

Vaikutus itsetuntoon

Häpeä on itseluottamusta heikentävä tunne, pyrkiessämme salaamaan ja torjumaan sitä monin eri tavoin. Voimme alkaa suorittamaan elämäämme sen sijaan että eläisimme sitä. Kunnianhimomme voi olla rajaton, mitkään saavutukset eivät riitä meille itsellemme ja suorittamisen kehä vain vahvistuu. Luomme ympärillemme kulissit, joita pidämme pystyssä kaikin tavoin. Vitkastelu ja asioiden jättäminen viime tippaan juontuu epäonnistumisen pelosta, eli häpeä on tässäkin takana.

Voimme myös kääntää häpeän ihmisiin ympärillämme ja olla täysin häpeämättömiä. Nöyryytämme, häpäisemme ja aliarvioimme heitä eri tavoin. Tämä ei kuitenkaan poista häpeäämme, vaan vahvistaa sitä ja olemme sen syövereissä entistä syvemmällä. Pitkään jatkuneena häpeän tunteet altistavat masennukseen ja muille kehon ja mielen sairauksille.

Irrottautuminen

Kun tulemme tietoisiksi omasta häpeän tunteestamme, voimme oppia vapautumaan siitä. Jo pelkästään sen ymmärtäminen, että kyseessä on yksi tunne, ei koko minuus on äärimmäisen helpottavaa. Minä tunnen itseni huonoksi, ei tarkoita sitä että olisin huono, vaan inhimillinen ihminen.

Häpeästä vapautuminen alkaa tunnistamalla ja tunnustamalla häpeän tunteita itsessään ja hyväksymällä ne osaksi tunteiden kirjoa itsessään.

Kehittämällä ja vahvistamalla itsetuntemustaan oppii arvostamaan omia hyviä puoliaan ja näkemään itsensä kokonaisuutena ei vain muutaman ominaisuuden kautta.  Puhuminen asiasta luotettavan ystävän tai muun luotettavan henkilön kanssa helpottaa ja auttaa myös häpeän tunnistamisessa ja siitä irrottautumisessa. Jos lähipiirissä ei löydy sopivaa henkilöä, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Turhaa häpeän kuormaa ei kannata mukanaan kantaa.

oivaltaen.fi

syyllisyys

Syyllisyys rajoittaa elämäämme

Syyllisyys liittyy tekoihimme

Tunnemme tervettä syyllisyyttä, kun olemme toimineet toisia tai itseämme kohtaan väärin. Itsensä ja oman hyvinvointinsa vuoksi on tärkeää tunnistaa milloin syyllisyys menee liiallisuuksiin. Jatkuva, liiallisen syyllisyys vie voimavarojamme valtavasti, väsyttää ja uuvuttaa meidät. Kaikki ihmiset eivät tunne syyllisyyttä samalla tavalla ja on myös mahdollista, ettei henkilö tunne syyllisyyttä lainkaan.

Syyllisyyden tunne syntyy, kun on toiminut vastoin itselleen tärkeitä ja arvokkaita asioita. Syyllisyyttä muodostuu myös yleisten normien tai sääntöjen rikkomisesta, sekä moraalisten periaatteiden tai eettisten arvojen vastaisesta toiminnasta. Empaattisuus eli myötätunnon kokeminen toisia kohtaan on yhteydessä syyllisyyden tunteeseen. Empatian avulla pystymme tunnistamaan syyllisyytemme.  Syyllisyyden kokemiseen liittyy aina jokin teko, jonka itse kokee vääräksi. Jonkin työtehtävän laiminlyönti tai tekemättömyys kokonaisuudessaan aiheuttaa myös syyllisyyttä, eli tekemättömyys itsessään on silloin se teko. 

Terve syyllisyys

Syyllisyys saa meidät harkitsemaan sanomisiamme ja tekemisiämme ennakkoon, jolloin meillä on mahdollisuus valita tekemisemme. Syyllisyyden tunne estää meitä toimimasta väärin, itsekkäästi, välinpitämättömästi tai muulla tavoin toisia vahingoittavasti.  Sillä on siis suojeleva vaikutus meihin. Normaalista syyllisyyden tunteesta vapautuu tunnustamalla syyllisyys, sovittamalla tekonsa tai pyytämällä anteeksi.

Syvällä syyllisyyden syövereissä

Kun syyllisyyden tunteet ovat menneet liiallisuuksiin, ne ovat läsnä lähes koko ajan. Tunnemme itsemme riittämättömiksi, olemme ylihuolehtivaisia tai mietimme koko ajan mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä. Syyllisyyden laukaisee väärä teko, liiallisen syyllisyyden tunne tulee huonommuuden ja riittämättömyyden tunteista. Voimme kokea syyllisyyttä sairastumisesta, väkivallan kohteeksi joutumisesta, toisten tunteista tai tekemisistä. Meidän on vaikea pyytää apua muilta, vaan koetamme pärjätä ja selviytyä itseksemme. Emme osaa pitää puoliamme ja saatamme alistua huonoon kohteluun toisten taholta. Tällainen syyllisyys rajoitta elämää ja vie paljon voimavarojamme.

Irrottautuminen liiallisesta syyllisyydestä

Kuten muidenkin tunteiden kohdalla irrottautuminen siitä lähtee alkuun tunteen tunnistamisesta ja sen hyväksymisestä. Myötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan runsain mitoin. On hyvä yrittää pohtia mihin asiaan liiallinen syyllisyyden tunne liittyy, mikä sen aiheuttaa. Onko kyseessä oma toiminta tai tekeminen vai liittyykö se kokonaan toisten tekemisiin. Pala palalta päästää irti ylihuolehtimisesta ja toisten tekojen seurausten kantamisesta ja ottaa vastuu vain omista tekemisistä.

Ulkopuolinen apu tai erilaiset ryhmät voivat olla tarpeen ainakin alkuvaiheessa, jotta pääsee prosessissa alkuun. Ulkopuolisen näkökannat voivat avata tilannetta ja selkiyttää sitä itsellekin, jolloin on helpompi lähteä purkamaan sitä pala palata.

oivaltaen

viha

Viha – vihan vallassa, kiltti tai katkera

Viha – vihan vallassa, kiltti tai katkera

Viha, aggressio tai aggressiivisuus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vihaa pidetään usein negatiivisena tunteena. Tosiasiassa tunteet ovat neutraaleja ja niillä kaikilla on tärkeä tehtävä. Viha liittyy itsenäistymiseen, omaan tahtoon, rajoihin ja kykyyn sanoa rakentavasti ei. Vanhempien kyky antaa rajat ja perusturvallisuus, ratkaisee miten lapsi oppii kohtaamaan kiukkuaan. Murrosiässä viha liittyy itsenäistymiseen, joka ei ole mahdollista ilman vihan voimaa.

Tunnistatko vihasi ja osaatko ilmaista sen hallitusti

Kun lapsena ei ole ollut lupa olla vihainen, vihan tunteet ovat kerääntyneet kehoon. Nämä tunteet voivat ilmetä erilaisina oireina; turhautumisena, ahdistuksena, väsymyksenä, uupumisena, passiivisagressiivisuutena, tuomitsevuutena, manipulointina, kateutena  tai äkillisinä vihanpurkauksina, jolloin on suuri riski loukata tai satuttaa toisia. Silmittömien väkivallantekojen taustalla on usein juuri valtavat määrät padottu vihaa. Monesti tekijää on kuvailtu tavalliseksi, mukavaksi ihmiseksi. Kun malja on tullut ääriään myöden täyteen, silloin vihaa ei enää pysy hallitsemaan. On tultava sinuiksi oman vihansa kanssa ja opittava hallitsemaan sitä ajoissa.

Vihan avulla määrittelemme rajamme ja pidämme kiinni omasta tahdostamme

Positiivinen viha on rajan asettamista itsen ja toisten välille. Se mahdollistaa itsensä puolustamisen, itsenäisyyden ja riippumattomuuden toisten mielipiteistä. Kyvyn motivoitua ja olla oma-aloitteinen.

Viha voi kohdistua toiseen henkilöön, asiaan tai ilmiöön. Ensin on opeteltava tunnistamaan viha itsessään, jolloin tunnetta seuraa hallittu toiminta, eikä hallitsematon reaktio. On oikeutettua olla suuttunut, vihainen, kun joku loukkaa sinun tarpeitasi tai rajojasi. Selvitä itsellesi mitkä asiat sinua suututtavat ja miksi. Yleensä jo tunteen tunnistaminen helpottaa ja lievittää sen kokemista.

Hyödynnä vihan voima

Hyödynnä vihan energia.  Tunteet tuntuvat kehossa, viha kiihdyttää hengitystä, kädet voivat pusertua nyrkkiin tai rintaa alkaa puristaa. Vihaa voit purkaa myös liikunnan ja urheilun avulla tai muulla fyysisellä toiminnalla. Koti puhdistuu huomattavasti nopeammin kun imurin varteen tarttuu sopivan ärhäkkänä, vihan energia kannattaa hyödyntää.

Ajatus saa aikaan tunteen, ajatuksia valitsemalla voimme vaikuttaa tunteisiimme. Yksi nopeimmista tavoista saada itsensä rauhoittumaan ja tasapainoon on hengittää muutaman kerran syvään ja rauhallisesti.

Jos tarvitset ohjausta vihan tunnistamisessa ja käsittelyssäsi, autan sinua mielelläni.

Minut tavoitat näiden linkkien kautta:

oivaltaen

Lisää vihan ilmenemistavoista

 

 

PSYCHK-K Helsinki

Psych-k menetelmällä rajoittavista uskomuksista eroon

Psych-k vapauttaa rajoittavista uskomuksista

Uskomukset ovat aiempiin kokemuksiimme perustuvia johtopäätöksiä, joita olemme omaksuneet ja ottaneet toimintamalleiksemme. Alitajuntaamme ovat tallentuneet kaikki kokemuksemme, tunteemme, käsityksemme siitä mihin pystymme ja mihin emme pysty. Se ohjaa ajatteluamme ja toimintaamme vahvasti.

Uskomukset ovat kuin suodatin, jonka lävitse maailmaa katselemme. Minkälaisten suodattimet sinulla on käytössäsi, kumpia on enemmän mahdollisuuksia vai uhkia. Näiden suodattimien lävitse toimit joka päivä, ne tulevat esiin ajatuksissasi, puheissasi ja teoissasi. Noin 5 % uskomuksista tiedostamme ja loput 95 % ovat alitajuntiaisia. Uskomuksista osa on meitä tukevia, mutta suurin osa on rajoittavia ja estävät meitä tekemästä haluamiamme muutoksia elämässämme.

Miksi uskomuksia pitäisi tunnistaa ja muuttaa

Jos olet täysin tyytyväinen nykyiseen olotilaasi ja elämääsi, olet onnekas. Sinulla ei ole mitään tarvetta alkaa kaivelemaan alitajuntaasi kätkeytyneitä uskomuksiasi ja korvata niitä paremmin tavoitteitasi tukevilla vaihtoehdoilla. Sen sijaan, jos kaikesta positiivisesta ajattelusta tai aarrekartoista huolimatta asiat eivät toteudu suunnitelmiesi mukaan, tälläkään kertaa tilaus ei mennyt perille oikeanlaisena. Samaa vanhaa puurtamista unelmaduunin sijasta, parisuhde edelleenkin tiskivuorojen jakamista – ei sen näin pitänyt mennä.  Vuosien lottoamista huolimatta miljoonat kiertävät ohi.  Missä vika?

Jos muutama ylimääräinen kilo kulkee mukanasi, voit tuntea itsesi sen  vuoksi huonoksi ihmiseksi. Tämä vain siitä syystä, että olet kuullut lihavuuteen liitettävän velttouden tai saamattomuuden. Asia voi olla jonkun yksilön kohdalla näin, mutta fakta se ei ole. Onko sinulla tavoite, joka saa toivottomuuden tunteen esiin, se tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Luovutat, ennen kuin olet edes yrittänyt ja palaat vanhaan toimintamalliin. Tässäkin on taustalla rajoittava uskomus, joka kannattaisi kiireen vilkkaa työstää pois päiväjärjestyksestä.

Tietoisen mielen avulla pystymme tunnistamaan monia uskomuksiamme. Meidän suvussa ei ole musiikki-, kieli- tai matikkapäätä, ei rytmitajua, raha tulee rahan luo, turha tässä mitään on yrittää – ei onnistu kuitenkaan, en osaa, en pysty, ei minusta ole siihen. Nämä ovat siis kaikki uskomuksia, ei mitään faktoja. Nämäkin uskomukset voidaan mieleemme ohjelmoida uudelleen tavoitteitamme tukeviksi. Kuinka paljon helpompaa jonkin uuden asian oppiminen olisi, jos taustalla olisi asiaa tukevat uskomukset rajoittavien sijasta.

Monista asioista meillä on ristiriitaisia uskomuksia, siis puolesta ja vastaan.  Näissä kohdin alitajuntamme on aivan pää pyörällään, haluamme lottovoiton ja samanaikaisti pidämme rikkaita itsekkäinä ja omahyväisinä. Joku haluaisi palavasti muuttaa omakotitaloon ja samalla miettii kuinka paljon lisää työtä sen hoito tuottaa ruohonleikkuineen ja lumitöineen.

Alitajuntaisten uskomusten tunnistaminen PSYCH-K menetelmällä

Alitajunaisten uskomusten tunnistaminen on luku sinänsä, miten ne saadaan kaivettua päivänvaloon mielen syövereistä. PSYCH–K® on yksi menetelmä, jolla sitä voidaan tehdä ja muuttaa ne tavoitettamme paremmin palvelemaan muotoon. Menetelmä perustuu kinesiologiasta tuttuun lihastestaukseen, keho muistaa kaikki kokemuksemme ja tapahtumamme. Tasapainotus ja uuden uskomuksen omaksuminen perustuu yksinkertaisiin liikkeisiin, jolla tasapainotetaan oikea ja vasen aivopuoliskoa toimimaan optimaalisesti. Stressaavissa tilanteissa ohjaudumme yleensä käyttämään vain toista, vahvempaa aivopuoliskoamme.

Menetelmä sopii myös stressaavien tilanteiden purkamiseen tai tasapainottamiseen etukäteen. Voit vapautua esiintymisjännityksestä tai jostain muusta hankalaksi kokemastasi tilanteesta.

Mitä hyötyä on PSYCH-K käyttämisestä

Vapaudut elämään sitä elämää, jota haluat elää ilman turhia rajoitteita tai esteitä. Olisiko jo aika päästää irti vanhoista sinua rajoittavista uskomuksista ja alkaa mennä täysillä eteenpäin.

Solubiologi Bruce Lipton on tieteellisesti todistanut kuinka muutosprosessi solutalolla tapahtuu. Solumme ohjautuvat täysin ympäristön mukaan. Ympäristöön kuuluvat ajatuksemme, uskomuksemme, kokemuksemme ja kehon toiminnot.  Nämä kaikki vaikuttavat miten solumme toimivat.

Epigenetiikan tutkimuksissa on puolestaan todettu, että geenien mukana siirtyy tietoa sukupolvelta toiselle. Olemme siis saaneet uskomuksia jos syntymälahjana.

Toisin sanoen, ympäristötekijät osaltaan vaikuttaa siihen mitä meistä on tullut, eivät pelkät geenit. Tämä antaa meille tukuttain uusia mahdollisuuksia kehittyä ja vaikuttaa siihen mitä meistä tulee. Olemme saaneet tietyt geenit, mutta se mitä niillä teemme on omaa valintaamme.

Meitä PSYCH–K® fasilisaattoreita on Suomessa tällä hetkellä 45. Jos olet kiinnostunut saamaan PSYCH–K®  tasapainotusta, ota yhteyttä.

oivaltaen

Työterveyspsykologi Annamari Heikkilän haastattelu uskomuksista