syyllisyys

Syyllisyys rajoittaa elämäämme

Syyllisyys liittyy tekoihimme

Tunnemme tervettä syyllisyyttä, kun olemme toimineet toisia tai itseämme kohtaan väärin. Itsensä ja oman hyvinvointinsa vuoksi on tärkeää tunnistaa milloin syyllisyys menee liiallisuuksiin. Jatkuva, liiallisen syyllisyys vie voimavarojamme valtavasti, väsyttää ja uuvuttaa meidät. Kaikki ihmiset eivät tunne syyllisyyttä samalla tavalla ja on myös mahdollista, ettei henkilö tunne syyllisyyttä lainkaan.

Syyllisyyden tunne syntyy, kun on toiminut vastoin itselleen tärkeitä ja arvokkaita asioita. Syyllisyyttä muodostuu myös yleisten normien tai sääntöjen rikkomisesta, sekä moraalisten periaatteiden tai eettisten arvojen vastaisesta toiminnasta. Empaattisuus eli myötätunnon kokeminen toisia kohtaan on yhteydessä syyllisyyden tunteeseen. Empatian avulla pystymme tunnistamaan syyllisyytemme.  Syyllisyyden kokemiseen liittyy aina jokin teko, jonka itse kokee vääräksi. Jonkin työtehtävän laiminlyönti tai tekemättömyys kokonaisuudessaan aiheuttaa myös syyllisyyttä, eli tekemättömyys itsessään on silloin se teko. 

Terve syyllisyys

Syyllisyys saa meidät harkitsemaan sanomisiamme ja tekemisiämme ennakkoon, jolloin meillä on mahdollisuus valita tekemisemme. Syyllisyyden tunne estää meitä toimimasta väärin, itsekkäästi, välinpitämättömästi tai muulla tavoin toisia vahingoittavasti.  Sillä on siis suojeleva vaikutus meihin. Normaalista syyllisyyden tunteesta vapautuu tunnustamalla syyllisyys, sovittamalla tekonsa tai pyytämällä anteeksi.

Syvällä syyllisyyden syövereissä

Kun syyllisyyden tunteet ovat menneet liiallisuuksiin, ne ovat läsnä lähes koko ajan. Tunnemme itsemme riittämättömiksi, olemme ylihuolehtivaisia tai mietimme koko ajan mitä olemme tehneet ja jättäneet tekemättä. Syyllisyyden laukaisee väärä teko, liiallisen syyllisyyden tunne tulee huonommuuden ja riittämättömyyden tunteista. Voimme kokea syyllisyyttä sairastumisesta, väkivallan kohteeksi joutumisesta, toisten tunteista tai tekemisistä. Meidän on vaikea pyytää apua muilta, vaan koetamme pärjätä ja selviytyä itseksemme. Emme osaa pitää puoliamme ja saatamme alistua huonoon kohteluun toisten taholta. Tällainen syyllisyys rajoitta elämää ja vie paljon voimavarojamme.

Irrottautuminen liiallisesta syyllisyydestä

Kuten muidenkin tunteiden kohdalla irrottautuminen siitä lähtee alkuun tunteen tunnistamisesta ja sen hyväksymisestä. Myötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan runsain mitoin. On hyvä yrittää pohtia mihin asiaan liiallinen syyllisyyden tunne liittyy, mikä sen aiheuttaa. Onko kyseessä oma toiminta tai tekeminen vai liittyykö se kokonaan toisten tekemisiin. Pala palalta päästää irti ylihuolehtimisesta ja toisten tekojen seurausten kantamisesta ja ottaa vastuu vain omista tekemisistä.

Ulkopuolinen apu tai erilaiset ryhmät voivat olla tarpeen ainakin alkuvaiheessa, jotta pääsee prosessissa alkuun. Ulkopuolisen näkökannat voivat avata tilannetta ja selkiyttää sitä itsellekin, jolloin on helpompi lähteä purkamaan sitä pala palata.

oivaltaen

viha

Viha – vihan vallassa, kiltti tai katkera

Viha – vihan vallassa, kiltti tai katkera

Viha, aggressio tai aggressiivisuus, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vihaa pidetään usein negatiivisena tunteena. Tosiasiassa tunteet ovat neutraaleja ja niillä kaikilla on tärkeä tehtävä. Viha liittyy itsenäistymiseen, omaan tahtoon, rajoihin ja kykyyn sanoa rakentavasti ei. Vanhempien kyky antaa rajat ja perusturvallisuus, ratkaisee miten lapsi oppii kohtaamaan kiukkuaan. Murrosiässä viha liittyy itsenäistymiseen, joka ei ole mahdollista ilman vihan voimaa.

Tunnistatko vihasi ja osaatko ilmaista sen hallitusti

Kun lapsena ei ole ollut lupa olla vihainen, vihan tunteet ovat kerääntyneet kehoon. Nämä tunteet voivat ilmetä erilaisina oireina; turhautumisena, ahdistuksena, väsymyksenä, uupumisena, passiivisagressiivisuutena, tuomitsevuutena, manipulointina, kateutena  tai äkillisinä vihanpurkauksina, jolloin on suuri riski loukata tai satuttaa toisia. Silmittömien väkivallantekojen taustalla on usein juuri valtavat määrät padottu vihaa. Monesti tekijää on kuvailtu tavalliseksi, mukavaksi ihmiseksi. Kun malja on tullut ääriään myöden täyteen, silloin vihaa ei enää pysy hallitsemaan. On tultava sinuiksi oman vihansa kanssa ja opittava hallitsemaan sitä ajoissa.

Vihan avulla määrittelemme rajamme ja pidämme kiinni omasta tahdostamme

Positiivinen viha on rajan asettamista itsen ja toisten välille. Se mahdollistaa itsensä puolustamisen, itsenäisyyden ja riippumattomuuden toisten mielipiteistä. Kyvyn motivoitua ja olla oma-aloitteinen.

Viha voi kohdistua toiseen henkilöön, asiaan tai ilmiöön. Ensin on opeteltava tunnistamaan viha itsessään, jolloin tunnetta seuraa hallittu toiminta, eikä hallitsematon reaktio. On oikeutettua olla suuttunut, vihainen, kun joku loukkaa sinun tarpeitasi tai rajojasi. Selvitä itsellesi mitkä asiat sinua suututtavat ja miksi. Yleensä jo tunteen tunnistaminen helpottaa ja lievittää sen kokemista.

Hyödynnä vihan voima

Hyödynnä vihan energia.  Tunteet tuntuvat kehossa, viha kiihdyttää hengitystä, kädet voivat pusertua nyrkkiin tai rintaa alkaa puristaa. Vihaa voit purkaa myös liikunnan ja urheilun avulla tai muulla fyysisellä toiminnalla. Koti puhdistuu huomattavasti nopeammin kun imurin varteen tarttuu sopivan ärhäkkänä, vihan energia kannattaa hyödyntää.

Ajatus saa aikaan tunteen, ajatuksia valitsemalla voimme vaikuttaa tunteisiimme. Yksi nopeimmista tavoista saada itsensä rauhoittumaan ja tasapainoon on hengittää muutaman kerran syvään ja rauhallisesti.

Jos tarvitset ohjausta vihan tunnistamisessa ja käsittelyssäsi, autan sinua mielelläni.

Minut tavoitat näiden linkkien kautta:

oivaltaen

Lisää vihan ilmenemistavoista

 

 

pelot

Pelot ohjaksissa, oletko arka tai uhkarohkea?

Pelot ohjaksissa, oletko arka tai uhkarohkea?

Pelot ovat ohjaksissa, jos olet arka tai uhkarohkea. Kyseessä on pelon antitunnetilat.

Tunteet ovat olennainen osa elämäämme ja vaikuttavat myös fyysiseen hyvinvointiimme. Tunteiden kehollisuus tarkoittaa sitä, että ne tuottavat muutoksia fysiologisiin toimintoihimme, kuten hormonijärjestelmään, verenvirtaukseen ja sykkeeseen.

Tunteet kertovat mitä meille kuuluu. Pyrimme tuntemaan positiivisia tunteita ja välttämään negatiivisia tunteita. Tunteet itsessään ovat neutraaleja, ne eivät ole hyviä tai pahoja. Kaikilla tunteilla on oma tärkeä tehtävänsä.

Tunteen takana on aina jokin tarve, jota meidän tulisi kuunnella

Pelot ovat perustunteita, joka liittyy henkiin jäämiseen, on osattava varoa vaarallisia asioita. Syvin pelko on kuolemanpelko, jota vastaan taistellaan lääketieteen keinoin. Luonnolla on oma tapansa peilata meille sisäisiä pelkojamme; pimeän, korkean paikan, eksymisen tai kääreiden pelon muodossa.

Kun pelkoa ei ole ollut lupa tuntea, pelko ei ole hävinnyt vaan se on muuntunut arkuudeksi tai uhkarohkeudeksi. Arkuus ja ylivarovaisuus rajoittavat elämäämme monin tavoin. Elämme hyvin turvallisuushakuista elämää, vältellen monia asioita. Riskejä ei uskalleta ottaa ja kaikki uusi ja tuntematon pelottaa, elämä on jatkuvaa varuillaan oloa. Paljon jää elämättä ja kokematta.

Uhkarohkean elämä on hyvin toisenlaista, hän ottaa paljon riskejä ja samalla vaarantaa elämäänsä.  Häntä kiehtovat vuorikiipeily, benji hypyt, tulivuorenpurkaukset, liikkuminen öisillä kaduilla ja muut extreme-lajit.

Kuinka tunnistat ohjaako pelko sinua

Pelot saa meidät haalimaan rahaa, tavaraa, omaisuutta, turvalukkoja. Ulkoinen turvallisuus ei kuitenkaan auta meitä täyttämään sisäisen turvallisuutemme tarvetta. Ahdistuneisuus, ylihuolehtiminen, paniikki, fobiat ovat tuttuja tunnetiloja, kun antipelko pitää meitä vallassaan. Padotut tunteet vievät paljon energiaamme, joka on muusta toiminnastamme pois, lopulta se väsymme ja uuvumme sen alle.

Tasapainon saavutamme vain pelot kohtaamalla ja käsittelemällä ne

Oletko koskaan tullut miettineeksi paljonko pelot ovat ohjanneet sinun toimintaasi? Monia asioita on voinut jäädä tekemättä ja toteuttamatta juuri pelkojen vuoksi.  Varsinkin uusien asioiden kokeilussa mielessämme pyörivät epävarmuuteen ja epäonnistumiseen liittyvät asiat. Onko sinulla pelkoja, joista olisit valmis luopumaan? Itseensä panostaminen kannattaa aina.

Lue lisää miten minä voin auttaa sinua pelkojesi käsittelyssä.

oivaltaen

 

tunnetaidot

Tunnetaidot työyhteisössä kilpailuvalttina

Tunnetaidot työyhteisössä kilpailuvalttina

Tunnetaidot ja tunteet ovat olleet tutkimusten kohteena suomalaisissakin yrityksissä viime vuosina. Etupäässä on tutkittu esimiesten ja johtajiston tunneälyä ja sen kehittämistä.

Työt, jotka tehdään ihmisten kanssa ja ihmisten avulla – tunneälystä on hyötyä monin tavoin. Esimiesten tunnetaidoilla on todettu olevan vaikutusta henkilöstön toiminnan tehokkuuteen, sekä heidän kykyynsä johtaa tiimiään ja sen yksilöitä.

Tunteet vaikuttavat ajattelukykyyn, joustavuuteen, luovuuteen, ryhmän sosiaaliseen toimintaan ja sen tehokkuuteen. Johdon ja esimiesten tunnetaitojen merkitys on tiedostettu ja sen kehittämisien tarve on yrityksen menestymiselle tärkeä. Tunnetaitojen kehittäminen laajemmin kaikissa työntekijäryhmissä on merkityksellistä korkeatasoisen palvelun ylläpitämiseksi ja kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Asiakaspalvelussa ollaan kasvokkain samojen asioiden kanssa kuin esimiestyössä ja johtamisessa. Tilanteet vaihtelevat ja kontakti pitää pystyä luomaan asiakkaaseen  nopeasti, jotta palvelutilanne onnistuu halutulla tavalla.

Asiakaspalvelussa tulee haasteellisia tilanteita jokaisen kohdalle. Tunnetaidot antavat eväitä näiden tilanteiden ratkaisemiseksi heti paikan päällä, eikä kärpäsistä pääse muodostumaan härkäsiä.

oivaltaen

 

vihapuhe

Vihapuheen viesti meistä ja ajastamme

Vihapuhe kertoo meistä ja ajastamme

Vihapuhe liittyy osana tähän aikaan. Mikä saa niin sanotun tavallisen aikuisen kirjoittelemaan mitä halventavimpia törkeyksiä ventovieraiden ihmisten ajatuksista tai tekemisistä nimensä ja kuvansa kera. Ennen nämä kirjoitukset olivat mielipideosastoilla nimimerkkien suojissa ja paljon pehmeämmin sanakääntein esitettyinä.

Tänään oli mahdollisuus syventyä mielenkiintoiseen artikkeliin kampaajalla käydessäni. Siinä oli haastateltu aktiivisia vihapuheiden kirjoittajia sosiaalisessa mediassa. Eräskin nainen kertoi kommentoivansa, kun joku asia alkaa ärsyttää. Hän myönsi mopon lähtevän herkästi keulimaan ja tekstin olevan sen mukaista sanoiltaan ja sisällöltään. Hänestä asia oli ok, koska hän on suorapuheinen ihminen. Jos joku ei pysy hänen tekstiään lukemaan, se on lukijan ongelma, ei hänen.  ”Sulkekoon silmänsä” oli hänen ohjeensa heille.  Toista kirjoittajaa innoittivat saamansa samanmielisten tykkäykset ja peukutukset.  Useimmissa tapauksissa kommentoitavan asian faktoja ei tarkisteta lainkaan, toisen henkilön mielipide otetaan tosiasiana. Tästä seuraa helposti asioiden ohjautuminen sivuraiteille ja oletuksia aletaan pitää tosiasioina lukioiden keskuudessa.

Asioilla on ainakin kaksi puolta ja niitä on hyvä tarkastella useilta näkökannoilta.  Olisiko mahdollista löytää toisenlainen tapa viestiä omaa näkökulmaa toisten mielipiteitä arvostaen ja kunnioittaen.

Viha ja häpeä – tunteet, jotka pyrkivät pintaan

Meillä jokaisella on tarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Siitäkö tässä on kysymys? Yhteydenpito kanssakulkijoiden kanssa on siirtynyt pitkälti tapaamisista sähköisin viestimin hoidettavaksi, tässä saa koko paketin kerralla. Vaivaton vielä kaiken lisäksi, koko homma hoituu kotisohvalta.

Tunteiden takana on aina joku tarve, joka odottaa tulevansa tyydytetyksi. Mielestäni tässä on ainakin toinen puoli asiasta – käsittelemättömistä tunteista. Viha, jota henkilö ei itsessään tunnista, saa hänet reagoimaan vanhan opitun mallin mukaan. Tunteet, jotka tunnistamme itsessämme, niiden ilmaannuttua voimme valita miten toimimme, emme mene autopilotin puolelle ja vain reagoi.

Viha on monille suomalaisille tunne, jota on vaikea tunnistaa. On pitänyt olla kiltti tyttö tai poika, jolloin viha on jäänyt käsittelemättä. Se muhii sisuskaluissamme odottaen otollista hetkeä purkautumiseensa vihapuheina tai – tekoina.  Toiset nielty viha uuvuttaa, kun he jatkavat toisten miellyttämistä ja heidän tarpeistaan huolehtimista omat tarpeensa laiminlyöden. Tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on meille elinehto, mutta se pitää tehdä vahingoittamatta toisia ihmisiä.

Vihan ohella tässä vaikuttaisi olevan yritystä työstää käsittelemätöntä häpeää.  Tässäkin me suomalaiset olemme olleet vahvoilla. Edustuskelpoiset kulissit on pidetty pystyssä tapahtumista huolimatta ja omillaan on pärjätty. Viime vuosina on paljastunut erilaisia väärinkäytöksiä kerta toisensa jälkeen, häpeä on kohdistunut henkilöihin, jotka ovat olleet merkittävissä asemissa erilaisissa yhteisöissä. Somen avulla tavallinen rivikansalaisellekin on avautunut mahdollisuus häpäistä itsensä ja purkaa häpeäänsä. Pyrkimys on hyvä, mutta toteutus ei ole paras mahdollinen.

Helpompia ja luottamuksellisia tapoja löytyy käsitellä tukahdutettuja tunteistaan ja vapautua niistä. On hyvä muistaa, että se lisääntyy mihin huomionsa kohdistaa. Ongelmissa vellomisen sijasta katse kannattaisi suunnata ratkaisuihin ja mahdollisuuksien suuntaan.

oivaltaen